Heinäkuun alussa kahdeksan vaikutusvaltaisimman maan ja hallitusten johtajat tapaavat Heiligendammissa koillis-Saksassa. Vaikka he muka ovat kahdeksan vaikutusvaltaisinta ihmistä maailmassa, heidän täytyy tavata syrjäisessä luxushotellissa suojattuna protesteilta. Lähes 100 miljoonaa euroa tuhlataan pitämään mielenosoittajat poissa huippukokouksesta. The “Group of 8”, lyhyemmin G8, on vihattu ryhmä, sillä heidän huippukokouksensa ovat maailman kurjuuden symboli.

Minä vihaan sotaa

Joka päivä käytetään yli 2 miljardia dollaria asevarusteluihin, jotka turvaavat pääsyn raaka-aineisiin sekä yrityksien markkinoihin. Arvioiden mukaan USA:n verinen Irakin miehitys on johtanut 650 000 irakilaisen kuolemaan. Myös pasifistiselta vaikuttava EU on kasvavassa määrin muuttumassa miehittäväksi mahdiksi: joko Balkanilla, Libanonissa, Afrikassa tai Keski-Aasiassa, on enemmän ja enemmän eurooppalaisia sotilaita turvaamassa eurooppalaisten yritysten liikevoittoja. Pietarin G8-kokous vuonna 2006 antoi poliittisen tuen Israelille hyökätä Libanoniin.

Minä vihaan köyhyyttä

Microsoftin, IKEA:n, ALDI:n sekä muiden monikansallisten yhtiöiden omistajilla on varallisuutta kymmenien miljardien dollareiden arvosta. Samaan aikaan noin miljardi – kuudennes ihmisistä – täytyy selvitä alle dollarilla päivässä. Köyhissä maissa ei ole epätavallista ommella monikansallisille yhtiöille 14 tuntia päivässä 10 sentin tuntipalkalla. Miljardivelat Maailmanpankille ja rikkaille maille pitävät kolmannen maailman ylitsepääsemättömässä riippuvuussuhteessa.

Minä vihaan riistoa

Myös rikkaissa maissa riisto ja hyväksikäyttö on kasvussa. Työntekijöiden oletetaan tekevän nemmän töitä vähemmällä rahamäärällä, mikä on johtunut mm. palkkaleikkauksista ja työtuntien sekä eläkeiän kasvusta. Työttömyysturvan leikkuksien tarkoituksena on lisätä (yhä) työtä tekevien painostusta. Tuotannon sijainnin kilpailuttamisen tarkoituksena on saada toisen maan työntekijät toisen maan työntekijöitä vastaan ja näin lisätä rasismia. Koulutus ja sairaanhoito, joita molempia on pidetty perusoikeuksina rikkaissa maissa, ovat kasvavassa määrin muuttumaassa etuoikeudeksi, josta täytyy maksaa paljon.

Minä vihaan rasismia

Euroopan Unionin kehityssuuntana on linnake. Joka kuukausi Kanarian saarille tai Italian rannikolle saapuu tuhansia pakolaisia Afrikasta, ja suurin osa heistä karkoitetaan takaisin. Jopa sotatilassa olevista maista, kuten Irakista ja Afganistanista, tulevista pakolaisista lähetetään takaisin. USA:n ja Meksikon väliselle rajalle on rakennettu 1100 kilometriä pitkä aita pitämään poissa Meksikon kautta tulevia siirtolaisia. Työläissiirtolaisia käytetään halpana työvoimana – karkoittamisen pelko pitää heidän palkkansa matalina sekä työolosuhteet huonoina.

Minä vihaan sortoa

Vasemmistojärjestöt, jotka protestoivat tälläistä kurjuutta vastaan, ovat kriminalisoitu joka puolella maailmaa. Baskilainen vasemmistolaisnuorisojärjestö SEGI julistettiin “terroristijärjestöksi”. Tsekin Tasavallan Nuorten Kommunistinen Liitto kiellettiin sisäministeriön toimesta, koska he vaativat tuotannon yksityisen omaisuuden lakkauttamista. EU:n ja USA:n “Musta Lista” terroristeiksi luokitelluista järjestöistä kasvaa kasvamistaan. Hallitsevat luokat yrittävät tukehduttaa protestin siemenet terrorismin syytöksillä.

Minä vihaan kapitalismia!

Kaikki tämä kurjuus ei ole “tyhmien” tai “pahojen” poliitikkojen tai liikemiesten tulosta. Se on tulosta järjestelmästä, jossa enemmistö ihmisistä ahertaa tehdäkseen vähemmistön rikkaaksi. Tällä järjestelmällä on nimi: kapitalismi. Kilpailu eri yhtiöiden ja valtioiden ja valtioiden osien välillä johtaa vääjäämättä sodan ja sosiaalisen epätasa-arvon tapaisiin välikohtauksiin.

G8-huippukokous kannattaa tälläista järjestelmää. Tämän vuoksi G8-huippukokoukset ovat kirjaimellisesti piiritetty. Maailman Kauppajärjestön (WTO) vastaisista protesteista (Seattlessa joulukuussa 1999) lähtien, lähes yksikään valtioiden ja yhtiöiden huippukokous ei ole säästynyt massaprotesteilta. Genovan vuoden 2001 G8-kokouksessa yli 300 000 ihmistä osoitti mieltään ja poliisi ampui nuoren aktivistin nimeltään Carlo Giuliani. Mutta kaikesta sorrosta huolimatta nuorten loputon lauma, jotka eivät hyväksy hallitsevaa järjestelmää, tulevat joka huippukokoukseen. Reformistipuolueet ja ammattijärjestöt, NGO:t ja kirkot yrittävät ohjata G8:n vastaisen liikkeen uomiin, jotka myötäilevät järjestelmää, vaatimalla G8:n uudelleenmuodostamista tai yksinkertaisesti vain parempia toimintaperiaatteita. Meidän vaatimuksemme G8:n kaatamiseen täytyy olla kovaääninen. Viha G8:a vastaan pitää olla maailmanlaajuinen.

Meidän täytyy muuttaa henkilökohtainen viha yhteiseksi vastustukseksi. Nämä protestit tuovat satoja tuhansia ihmisiä kaduille – varsinkin nuoret ihmiset suorastaan loistavat taistellessaan aitoja, kyynelkaasua ja poliisia vastaan.

Isoilla mielenosoituksilla heinäkuun 2. päivänä voimme näyttää, että me jotka vastustamme tätä kokousta, emme ole merkityksetön ryhmä. Rostock-Laagen lentokentän saarrolla voimme itseasiassa häiritä kokouksen etenemisen – juuri näin kävi vuonna 2003 Evianin G8-kokouksessa, joka alkoi 6 tuntia myöhässä Genevassa tapahtuneiden saartojen ansiosta.

Minä rakastan sosialistista vallankumousta!

Kapitalismin kurjuudelle on vaihtoehto. Se tosiasia, että maailmaa johtaa seitsemän miestä ja yksi nainen (tai tarkemmin: instituutiot näiden kahdeksan takana), ei varmasti miellytä ketään muuta kuin muutamaa miljardööriä.

Tämä vaihtoehto koostuu riistetyistä ja alistetuista, ennen kaikkea nuorista, järjestäytymällä tuhoamaan kapitalismin. Kun otamme tehtaat, koulut, yliopistot, asuinalueet – kaupungit, maat, maanosat – omiin käsiimme ja johdamme niitä itse, voisimme tuottaa kaikkien tarpeisiin kapitalistien voittojen sijasta. Mutta kapitalismi ei hajoa pelkällä isolla Rostock-mielenosoituksella – ei myöskään tehokkailla saarroilla. Meidän vastarintamme täytyy jatkua G8-kokousviikon jälkeenkin. Me voimme heikentää nykyistä järjestelmää voittamalla enemmistö työväenluokasta – t.s. ne jotka raatavat päivästä toiseen – vallankumouksen puolelle.

Siksi me muodostamme itsenäisen kommunistisen nuorisojärjestön. Vain muodostamalla oman järjestön me nuoret opimme puuttumaan poliittisiin tapahtumiin. Emme halua tehdä pesäeroa vanhempiin aktivisteihin – päinvastoin, historia osoittaa kuinka vallankumoukselliset nuoret voivat olla ratkaisevassa asemassa vallankumouksellisten puolueiden syntymisessä.

Antikapitalistisen liikkeen viimeisen viiden vuoden aikana me nuoret olemme näyttäneet, että voimme muodostaa maailmaanlaajuisen protestiliikkeen. Nyt meidän täytyy mennä pidemmälle ja luoda poliittinen järjestö maalmanlaajuisessa mittakaavassa.

Revitään alas G8! Muodostetaan vallankumouksellinen nuorten internationaali!

REVOLUTION-Koordinaatio, 7. Helmikuuta 2007