Perusnäkemykset

Other Languages:

| Categories: Statements
2008-08-11

Tämä dokumentti päätettiin itsenäisen nuorisojärjestön REVOLUTION:in kolmannessa kansainvälisessä konferenssissa 28. heinäkuuta 2008 Liberecissä.

Johdanto

Maailmassa, jossa elämämme, on jotain vialla

Melkein miljardilla ihmisellä ei ole puhdasta vettä käytettävänä mutta samaan aikaan vähintään 13 000 golfkenttää pidetään vihreänä ympäri vuoden. Monikansallisten yrityksien voitot lasketaan miljardeissa mutta samaan aikaan niiden työntekijöiden työmäärä kasvaa kasvamistaan ilman vastaavia palkankorotuksia, samalla kun heidän oikeutensa ja työturvallisuutensa ovat uhattuina. Tuotanto kasvaa koko ajan mutta pienempi joukko ihmisiä hyötyy siitä.

Nämä ongelmat ovat järjestelmän, jossa me elämme, tuote: kapitalismi.

Me itsenäisen nuorisojärjestön REVOLUTION:in jäsenet olemme sitä mieltä, että kapitalismi – ja kaikki sen aiheuttamat ongelmat – pitää kaataa ja rakentaa tilalle erillainen yhteiskunta: sosialistinen yhteiskunta, joka pohjautuu ihmisten tarpeisiin, ei voittoihin. Sortamisella on pitkä traditionsa mutta tänä päivänä meillä on teknologiset edellytykset taata miellyttävä elämä kaikille.

Kapitalistisessa yhteiskunnassa on aina protesteja: miljoonat ihmiset valtaavat katuja vastustaen sotia, kapinoivat nälkää vastaan, ovat lakossa vaatiakseen parempia palkkoja. Tällaisilla protesteilla ei ole strategiaa ongelmien juurille pääsemiseksi ja yhteiskunnan radikaalisti muuttamiseksi. Tämä ohjelma on strategia, jota ehdotamme kaikille nuorille, jotka haluavat taistella kapitalismia vastaan.

Me tuomme esille taistelun tarpeen tässä ja nyt sekä yhdistämme sen yhteiskunnallisen muutoksen perspektiiviin. Jokaisen kamppailun pitäisi nostaa vaatimuksia ja tuottaa taisteluelimia, jotka saavat massat mukaan poliittiseen taisteluun, vahvistaa yhteydet muihin saman asian puolesta taisteleviin sekä kyseenalaistaa kapitalismin runko. Näin voimme rakentaa sillan kahden tärkeän ponnistelun välille: tämän päivän kamppailu kapitalismin vaikutuksia vastaan sekä vallankumouksellisen taistelun järjestelmää itseänsä vastaan. Me emme väitä, että meillä olisi vastaukset kaikkiin ongelmiin – meidän ideamme perustuvat tieteelliseen yhteiskuntatutkimukseen sekä työväenliikkeen 200 vuoden kokemukseen. Meidän täytyy kuitenkin kehittää näitä ideoita poliittisen väittelyn sekä luokkataisteluun liittyvän kokemuksen kautta. Siksi me tulemme jatkuvasti työskentelemään tämän ohjelman parissa, keskustelemalla sekä oman ryhmämme että muiden vallankumouksellisten kanssa. Sinun osallistumisesi on myös tärkeää!

Jos olet samaa mieltä ohjemamme ideoiden kanssa, jos olet valmis taistelemaan saadaksemme tämän ohjelman käytäntöön, järjestäydy! Liity REVOLUTION:iin, itsenäiseen nuorisojärjestöön!

Kapitalismi

Me elämme kapitalistisessa yhteiskunnassa. Mutta mitä se tarkoittaa? Pienelle osalle maailman väestöä kapitalismi tarkoittaa vapautta sijoittaa mihin tahansa ja kuinka he haluavat sekä ansaita miljardeja. Suurimmalle osaa ihmisistä kapitalismi tarkoittaa hyväksikäyttöä, sortoa, nälkää ja sotaa. Kapitalismi on luokkayhteiskunta, eli ihmiset kuuluvat tiettyihin luokkiin sen mukaan mikä on heidän tehtävänsä maailmanlaajuisessa talouden syklissä. Kapitalismissa on kaksi pääasiallista luokkaa vastakkain: kapitalistit ja työläiset. Kapitalistit ovat niitä, jotka voivat tienata rahaa muiden tehdessä töitä heidän puolestaan, koska he omistavat tuotantovälineet. Työläiset ovat niitä, jotka eivät omista tuotantovälineitä ja siksi joutuvat myymään työvoimaansa.

Kapitalistien vauraus on työläisten luomaa, ei johtajien tai kenenkään muun. Silti työntekijät saavat vain osan itse tekemästään tuotosta palkan muodossa. Tämä on hyväksikäyttöä, joka ei ole erityisen kauhea kapitalismin muoto vaan tämän järjestelmän itsensä perusta. Kapitalistit eivät toimi näin, koska he ovat moraalittomia ihmisiä, vaan koska heidän täytyy jatkuvasti kasvattaa pääomaansa: kilpailu pakottavat heidät investoimaan aina vaan suurempia summia etteivät heidän kilpailijansa syrjäyttäisi heitä. Tällainen tuotanto johtaa aina kriiseihin. Kapitalismissa fokus ei ole ihmisten tarpeissa vaan ainoastaan voittojen maksimoinnissa.

Pääoman kasvattamisessa ovat kaikki keinot käytössä. Päästäkseen käsiksi useampiin työntekijöihin ihmisiä revitään pois talonpoikaiselämäntyylistään ja ajetaan isojen kaupunkien ympärillä oleviin slummeihin. Siellä heidät palkataan töihin päiväksi kerrallaan, ilman varmuutta seuraavan päivän työllistymisestä (day labor). Näin kapitalismi tuottaa oman haudankaivajansa: maailmaanlaajuisen työväenluokan. Kapitalismi on maailmanlaajuinen järjestelmä, joka tunkeutuu elämämme jokaiseen osaan. Kaiken ja kaikkien täytyy alistua pääoman kasvulle. Vain yleismaailmallinen ja demokraattinen taloudellinen suunnitelma, joka takaa oikeudenmukaisen jaon sekä kestävän tuotannon, voi päättää tämän kaaoksen.

  • Kapitalismi täytyy tuhota vallankumouksellisesti! Pääoman ja kapitalistien valta voidaan murtaa vain työväenluokan sekä muiden sorrettujen luokkien luokkataistelulla!
  • Työntekijöiden pitää ottaa haltuunsa tuotantovälineet ja tehdä niistä yhteiskunnan omaisuutta!
  • Demokraattisesti suunnittellun, ihmisten tarpeisiin keskittyneen talouden puolesta!
  • Pannaan alulle luokaton yhteiskunta – tavoitteena kommunismi!

Valtio

Valtio ei ole itsenäinen osa, joka on ihmisten yläpuolella. Se on aina toimeenpaneva ja epäoikeudenmukainen hallitsevan luokan elin – kapitalistinen valtio on kapitalistien valtio. Tietyissä tilanteissa valtio voi olla yksittäisten kapitalistien intressejä vastaan, mikä kuitenkin toimii koko kapitalistisen luokan intressien mukaisesti. Hallitseva luokka tarvitsee valtiota puolustamaan vallitsevaa järjestystä, josta he saavat valtansa ja varallisuutensa. Siksi valtion pitää pitää huolta erilaisista asioista. Ensinnäkin, sen täytyy luoda pohja laeille, joiden puitteissa kapitalistien hyväksikäyttö on ”laillista”, eli valtion täytyy suojella yksityistä omaisuutta laeilla sekä väkivallalla. Jokaisessa valtiossa suurin osa hallinnollisesta ja oikeudenkäyntityöstä menee yksityisen omaisuuden suojeluun. Valtion aseistetut elimet, kuten poliisi, armeija ja salainen palvelu, toimivat pääasiallisesti suojellakseen kapitalistista tuotantoa ja omaisuutta sekä hajoittaakseen vallitsevaa järjestystä vastustavan rintaman. Vaikka hallitukset vaihtuvat – armeija, poliisi ja valtion virkamiehet pysyvät samoina.

Omistussuhteet turvataan sorrolla ja väkivallalla, muttei pelkästään. Kapitalistisen valtion tehtävänä on pitää yhteiskunnalliset konfliktit minimissään. Sen täytyy myös pitää huolta ettei työntekijät, joita järjestelmä ei sillä hetkellä tarvitse, ajaudu liian suureen kurjuuteen – koska heitä voidaan tarvita myöhemmin. He voivat myös työttömiksi listattuina painostaa työssäkäyvien palkkoja. Työttömiä varten on olemassa eläkerahastoja sekä työttömyyskassoja että he pärjäisivät. Kouluissa, yliopistoissa ja muissa koulutuslaitoksissa valtio tarjoaa ihmisille yleiskoulutuksen, joka on suunniteltu pääoman tarpeita varten. Koulutus on kapitalistisessa valtiossa aina koulutusohjelma alistuville työläisille.

Paras valtiomuoto pääoman kannalta on parlamentaarinen demokratia. Sen on tarkoitus antaa kaikille oikeus puhua ja ottaa osaa päätöksentekoon. Todellisuudessa kuitenkin valta pysyy rikkaiden käsissä. Tällä ”demokratialla” on vain yksi tarkoitus: antaa kapitalistiselle järjestelmälle kauniit kasvot. Luokkataistelun ja kriisien aikana porvarivaltio voi ottaa pois kauniin naamionsa ja näyttää rumat kasvonsa: militarismi, diktatuuri ja fasismi suojelevat kapitalismia kriisien aikana.

  • Ei kapitalismin epäaidolle ”demokratialle”! Älä luota pääoman instituutioihin!
  • Hajoita porvarivaltio (varsinkin armeija, poliisi, salainen palvelu ja valtion byrokratia) ja rakenna tilalle kansan itsehallinto!
  • Syrjäytä porvarillinen parlamentarismi työläisten neuvostostolla, jossa edustajat valitaan suoralla äänestyksellä! Heidän tulisi tienata keskivertoduunarin palkka ja olla vastuussa äänestäjille!

Sota ja imperialismi

Sadat tuhannet ihmiset kuolevat joka vuosi sodissa, joista ei hyödy kuin pienen pieni joukko kapitalisteja. Sota on kapitalistisen järjestelmän välitön osa. Kapitalistien on aina vain vaikeampaa tehdä voittoa, koska ”täysillä” markkinoilla liikkumisvaraa ei ole. Kilpailu erimaalaisten kapitalistien välillä kasvaa ja yhä uudestaan tämä taistelu on sodan muodossa. Säilyttääkseen paikkansa maailman markkinoilla ja varmistaakseen raaka-aineita teollisuudelleen, muutaman ison vallan täytyy hallita koko maapalloa, niin taloudellisesti kuin militaarisesti. Esimerkiksi USA valtasi Irakin vuonna 2003 saadakseen sen öljyvarat. Tämä on johtanut miljoonan ihmisen kuolemaan. Tällainen muutamilla rikkailla olevaa valta-asemaa kutsutaan imperialismiksi.

Usein kokonaisia kansoja alistetaan suorasti tai epäsuorasti muiden kansojen tai valtioiden toimesta, tai heidän maansa ovat sotilaallisen miehityksen kohteena. Esimerkkinä edellä mainituista alistetuista kansoista ovat Kurdit, Baskit, Palestiinalaiset, Irakilaiset, Tamilit, alkuperäiskansat jne. Meitä ei kiinnosta uusien kapitalististen valtioiden perustaminen mutta alistettujen on erityisen vaikeaa vapauttaa itsensä kapitalismin ja imperialistisen miehityksen kaksinaiskahleista. Siksi me tunnustamme alistettujen kansojen itsemäärämisoikeuden askeleena koko ihmiskunnan vapauttamiseen. Me tuemme kaikkia miehityksen vastaisia liikkeitä, vaikka me kritisoisimme tai torjuisimme heidän poliittiset mielipiteensä. Kansallinen itsenäisyys yksinään ei auta alistettujen maiden massoja – vain sosialismi voi lopullisesti eliminoida heidän köyhyytensä ja taloudellisen riippuvaisuutensa. Siksi alistettujen maiden työväenluokalla pitää olla johtava rooli miehityksen vastaisessa taistelussa.

Kun useammat imperialistiset vallat ryhtyvät sotaan, se vahingoittaa työläisiä enemmän kuin ketään muita. Heidät pakotetaan osallistumaan sotaan sotilaina mutta he joutuvat myös kärsimään sotatalouden aiheuttamasta puutteesta ja rasituksesta. Varsinkin nuoria työntekijöitä vaaditaan uhraamaan elämänsä ”isänmaan puolesta”. Työväenluokkaa ei kiinnosta sotia muiden maiden työläisiä vastaan ja siksi se ei voi tukea mitään osaa imperialististen valtojen välisessä sodassa.

  • Kansainvälistä solidaarisuutta työväen joukossa! Imperialistisen sodan vastaisten mielenosoitusten, saartojen ja lakkojen puolesta!
  • Imperialististen armeijoiden rekrytointia vastaan! Nuorille sotilaille oikeus järjestäytyä!
  • Tunnustusta alistettujen kansojen itsemääräämisoikeudelle, myös valtiosta riippumatta!
  • Kolmannen maailman ”velat” pitää mitätöidä! IMF:n, Maailman pankin ja WTO:n kaltaiset korporatiivisen vallankäytönvälineet pitää lakkauttaa välittömästi!
  • Vastusta kapitalistien sotia tukemalla vallankumouksellista taistelua kapitalismia vastaan!

Ympäristötuhot

Planeetallamme ei mene hyvin. Ilmastonmuutos uhkaa ihmiskunnan olemassaoloa. Luonnon ryöstäminen johtaa ilmakehän lämpenemiseen, merien saastumiseen sekä yhä useampiin luonnonkatastrofeihin. Myös monien ihmisten elinolot huononevat alati. Tällainen kehitys – huonot sadot, tulvat, maaperän eroosio, aavikoituminen jne. – on erityisen kohtalokas maailman köyhimmillä alueilla asuville ihmisille. Luonnonkatastrofit uhkaavat myös teollisuusmaita.

Kapitalistien tarjoamat ”ratkaisut” ilmasto-ongelmaan vaihtelevat – ne keskittyvät vain ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ei sen syihin. Yksilön uhrautumista korostetaan: ”Säästä vettä, säästä sähköä, älä aja autolla!” Tietysti jokaisen ihmisen pitäisi käsitellä planeettamme luonnonvaroja vastuuntuntoisesti, mutta vastuu ilmastonmuutoksesta on ensi sijassa suurilla yrityksillä sekä kapitalistisella tuotannolla. Kapitalismi ei ole alisteinen ekologiselle kestävyydelle, vain sille, että tehdään mahdollisimman suurta voittoa lyhimmässä mahdollisessa ajassa. Ihmisten tarve – ja oikeus – elää saastumattomassa ja monimuotoisessa ympäristössä on vain toissijainen huoli.

Kapitalistit ylläpitävät tuotteita ja tuotantoametodeja, jotka vakavasti vahingoittavat ympäristöä. Esimerkiksi öljyn lobbaajat, joilla on melkein ehtymättömät resurssit, yrittävät vähätellä fossiilisten polttoaineiden vahingoittavia vaikutuksia. Ydinvoiman lobbaajat yrittävät maksimoida tuottojaan vähentämällä turvallisuustoimenpiteitä sekä antamalla reaktorien olla toiminnassa niin pitkään kuin mahdollista, mitkä tekevät ydinvoimasta erityisen vaarallista. On täysin selvää, että kapitalismi ei voi hoitaa aiheuttamiaan ympäristöongelmiaan: vaikka muutama kapitalisti yrittäisi, heistä tulisi kilpailun uhreja. Kutsu yksilölliseen uhraukseen on ilmiselvä yritys saada työväenluokka maksamaan kriisistä. Vain pieni osa nykyisestä ympäristötuhosta on tulosta yksityishenkilöiden kulutuksesta. Tähdet, jotka saarnaavat mediassa yksilön uhrauksesta, matkustavat itse yksityiskoneilla! Vasta kun talousjärjestelmä on radikaalisti muutettu ja demokraattisesti suunniteltu, voimme pysäyttää ilmastokatastrofin ja rakentaa kestävän talouden. Vain ihmisten tarpeille perustuva talous sallii ihmisen ja luonnon pitkäaikaisen yhdessäelon.

  • Ilmastonmuuksen pysäyttäminen ei ole vain yksilön vastuu – yritykset ja yhtiöt pitää pakottaa hyväksymään vastuunsa!
  • Ei eko-reformismille! Vain järjestelmän radikaali muutos antaa mahdollisuuden ilmastonmuutoksen hoitamiseen!
  • Talouden pitää olla työntekijöiden suunnittelema, ottaen huomioon ekologisen kestävyyden!

Työväenluokka

Työntekijä ei ole vain liukuhihnan jatke. Työntekijät ovat kaikki ihmisiä, joiden pitää myydä työvoimaansa – muuten he eivät saa rahaa eivätkä selviä. Sellaista ”vapautta” kapitalismi meille tarjoaa: valinta palkkatyön tai nälkään kuolemisen välillä. Kapitalistit sanelevat kuinka työ pitäisi tehdä: palkat, työtunnit, työtahti ja turvallisuusjärjestelyt ovat heidän käsissään. Aikaisemmin työntekijät olivat täysin kapitalistien armoilla mutta ajan kuluessa he alkoivat puolustaa itseään. Työväenliike järjestäytyi ja kapitalistit pakotettiin tekemään tiettyjä myönnytyksiä kollektiivisten sopimusten ja työlakien muodossa. Nämä oikeudet eivät olleet lahja hallitsevalta luokalta – ne voitettiin kovassa taistelussa.

Työväenluokka on ainut luokka, jolla on objektiivinen intressi solidaarisuuteen. Tämä johtuu tavasta, jolla työläiset ovat integroitu tuotantoon: tehtaassa kukaan ei voi työskennellä yksin – työvoiman jako ja yhteistyö ovat välttämättömiä. Samaan aikaan kun kapitalistit kilpailevat toisiaan vastaan, työläiset voivat taistella etujensa puolesta vain kollektiivisesti. Siksi työväenluokka on ainut luokka, jolla on yhtenäinen kiinnostus kapitalismin voittamiseen. Työläisten kamppailu alkaa pienillä askelilla, esimerkiksi vaatimalla parempaa palkkaa, mutta sillä on suuret seuraukset. Työväenluokka pitää tuotannon käynnissä mutta voi myös pysäyttää sen. Me tuemme työläisten taistoa, vaikka heidän vaatimuksensa vaikuttavat mitättömiltä, työnnämme heitä eteenpäin ja kehitämme heitä vallankumoukselliseen suuntaan, sillä työläisten yhtenäisyyttä ja poliittista tietoisuutta koetellaan taistelussa.

Taisteluilla voidaan voittaa joitain parannuksia, mutta kriisin aikaan jokainen parannus tullaan mitätöimään työttömyydellä, leikkauksilla ja inflaatiolla. Siksi me taistelemme palkkojen automaattisen korottamisen puolesta vastaamaan hintojen nousua sekä työtuntien automaattisen vähentämisen puolesta niin että työt jaettaisiin kaikkien kesken. Työläisten pitäisi valvoa molempien toimenpiteiden täyttymistä. Jos kapitalistit väittävät ettei heillä ole varaa palkankorotuksiin tai työviikon lyhentämiseen, työntekijöillä on oikeus tarkistaa asia yhtiön kirjanpidosta ja kontrolloida tuotantoa itse.

  • Työväenluokan pitää järjestäytyä maailmanlaajuisesti! Me olemme vahvoja vain jos pysymme yhdessä!
  • Palkkojen korotus vastauksena inflaatioon! Työviikon lyhentäminen vastauksena työttömyyteen!
  • Työläisten pitää itse kontrolloida tuotantoa!

Nuoret

Nuoret ovat erityisen kovilla kapitalistisessa valtiossa: stressaamme työllistymisestä ja koulutuksesta. Me olemme taloudellisesti riippuvaisia perheestämme. Seksuaalinen kehityksemme on rajoitettu. Suurimmalle osalle nuorista nykypäivän järjestelmä tarkoittaa puolustautumista vihamielistä maailmaa vastaan. Me olemme hyödyllisiä vain halpana työvoimana tai kuluttajina. Nuorilla on erityinen syy torjua kapitalismi – me tulemme olemaan ne, joiden pitää myöhemmin maksaa järjestelmän huonoista seuraamuksista. Kapitalistisissa instituutioissa yli nelikymppiset ovat niitä, jotka päättävät. Me emme halua odottaa kunnes olemme vanhempia – me haluamme ohjata elämäämme nyt!

Silti porvariyhteiskunta ottaa ideamme ja ehdotuksemme vastaan tyyni hymy naamallaan, hätätilanteessa myös poliisipamppujen ja kyynelkaasujen kanssa. Nuorten poliittinen aktiivisuus halutaan pysäyttää: tilojamme suljetaan, meitä tarkkaillaan kameroilla ja poliisit vainoavat meitä. Meidän oletetaan pitävän hauskaa ostoskeskuksissa, joissa hallitseva luokka tekee voittoa, eikä missä me itse haluaisimme. Yksityinen huumeiden käyttö on kriminalisoitu samaan aikaan kun lääketeollisuus tekee miljardeja pitäessään meidät rauhallisina Ritalinin kaltaisilla huumaavilla ”lääkkeillä”.

Koulutusta on virallisesti pidetty ihmisoikeutena mutta todellisuudessa se riippuu siitä, kuinka paljon vanhemmillasi on rahaa. Sanotaan että kouluille ja yliopistoille ei ole rahaa mutta armeijalla on aina resursseja napatakseen joukkoonsa ilman koulutusta tai perspektiiviä olevia nuoria. Kapitalismi ottaisi mieluummin tottelevia sotilaita kuin koulutettuja alemman luokan edutajia, jotka osaavat tunnistaa syyt kärsimykseensä! Monissa maissa julkinen koulutusjärjestelmä on joutumassa yksityistämisen aallon alle, mikä tekee hyvän tutkinnon saamisen riippuvaiseksi pankkitilin saldosta. Koulujen ja yliopistojen opintosuunnitelmat ovat määritelty pääoman intressejä varten: ne välittävät taitoja, joita yhtiöt vaativat, sekä saavat nuoret ajattelemaan ja käyttäytymään soveliaasti yhteiskunnan haluamalla tavalla. Valmistuttuamme meidän pitää ottaa vastaan huonoja töitä, joita tekopyhästi kutsutaan harjoitteluksi tai ”kokemuksen kartuttamiseksi”. Niin me sitten olemme pomojen mielivaltaisten sääntöjen armoilla, koska nuorten työoikeudet ovat yleensä huomattavasti huonommat kuin muiden työntekijöiden.

  • Ilmainen koulutus kaikille, rikkaiden varoilla maksettuna! Opiskelijoiden pitää olla mukana opintosuunnitelmien määrittelemisessä! Arvosanojen poistamisen puolesta!
  • Tasavertaiset oikeudet kaikenikäisille! Täydet tulot nuorille!
  • Eroon kaikista vandalismia, huumeita ja seksuaalisuutta rajoittavista laeista, jotka syrjivät nuoria!

Naiset ja sukupuoli

Kapitalismissa naiset ovat systemaattisesti alakynnessä. Lukuunottamatta harvoja ylemmän luokan etuoikeutettuja naisia, naiset kärsivät syrjinnästä ja epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Vaikka naiset tekevät suurimman osan maailman työmäärästä, he silti omistavat vain pienen osan varallisuudesta. Tämä johtuu siitä, että naiset joutuvat usein pitämään huolta lapsista ja tekemään kotitöitä – ilman korvausta! Monissa maissa naisilta puuttuvat useimmat perusoikeuksista kuten koulutus tai terveydenhuolto. Eikä siinä kaikki: Naisten täytyy, vielä voimakkaammin, täyttää tietynlaiset kauneusihanteet, jotka patriarkaalinen yhteiskunta on määrittänyt. Pienestä pitäen naiset kuulevat olevansa alempiarvoisia ja ”heikompi sukupuoli”. Heille syötetään käsityksiä, millainen ”tyypillinen nainen” on. Naisilta kielletään oikeus itse päättää vartaloistaan, usein väkipakoin nöyryyttämällä heidät seksiobjekteiksi tai seksuaalisen väkivallan avulla. Monissa maissa naisilla ei ole oikeutta päättää raskaudestaan, sillä abortti on kielletty tai sen harjoittamista on rajoitettu.

Kapitalismin puitteissa ei voida eliminoida naisiin kohdistuvaa syrjintää, koska hallitseva luokka hyötyy siitä niin paljon: toisaalta, naisia käytetään hyväksi vielä enemmän, koska he tienaavat samasta työstä vähemmän kuin miehet. Toisaalta taas sukupuolien välinen jako on keino, jolla jaetaan sorretut luokat ja saadaan heidät kääntymään toisiaan vastaan. Naisten vapauttaminen voidaan saavuttaa vain vapauttamalla ihmiskunta kapitalismista.

Naisten ja miesten välillä on biologisia eroavuuksia mutta niiden ei pidä johtaa sosiaalisiin eroavuuksiin. Meidän täytyy tehdä ero biologisen ja sosiaalisen sukupuolen välille. Meidän tavoitteenamme on luoda yhteiskunta, jossa ei ole sortoa, hyväksikäyttöä eikä syrjintää – vallankumouksellista näkökulmaa ei voida toteuttaa ilman yhtenäistä taistelua naisiin, ja sukupuoleen ylipäätänsä, kohdistuvaa syrjintää vastaan. Jopa vallankumouksellisessa vasemmistossa esiintyy seksismiä, usein tiedostamatta. Sen vuoksi, ja myös naisten parissa tehtävän vallankumoukselliseen työhön liityvien erityisten näkökulmien takia, me tuemme naisten, niin kuin myös seksuaalivähemmistöjenkin, oikeuksia kokoontua ja järjestäytyä autonomisesti työväenliikkeen ja vasemmiston sisällä taistellaksemme seksismiä vastaan.

  • Tasavertoinen palkkaus tasavertoisesta työstä! Kotitöiden ja lastenhoidon kollektivoimisen puolesta!
  • Taistele seksismiä vastaan kaikilla rintamilla! Oikeus ehkäisyyn ja aborttiin!
  • Naisille oikeus järjestäytyä autonomisesti, myös vallankumouksellisen järjestön sisällä!

Nationalismi, rasismi ja fasismi

Nationalismi on hallitsevan luokan keino yhdistää sorretut sortajiensa kanssa saman lipun alle. Uskottelemalla, että saman maan kansalaiset ”ovat samassa veneessä” ja että heillä on yhteiset edut, meidät yritetään saada kanavoimaan sisäiset sosiaaliset konfliktimme ulospäin. Tällainen ajattelutapa kulminoituu rasismiin, joka halventaa ihmisiä heidän syntyperänsä, ulkonäkönsä tai mentaliteettinsa takia. Nationalismilla ja rasismilla ei ole tieteellistä perustaa. Ne ovat ideologioita, jotka jakavat sorretut ja ohjaavat heidän raivonsa pois systeemistä.

Normaalien olosuhteiden vallitessa kapitalistit pitävät parlamentaarista demokratiaa poliittisesti vakaana valtiomuotona. Tosin kriisien aikana, kun työväenliike kasvaa vahvemmaksi ja kapitalismia uhataan, fasismi on hallitsevan luokan viimeinen pelastaja. Fasismi on autoritaarinen, nationalistinen, rasistinen, militaristinen, antimarxilainen ja suunnattu työnväenliikettä sekä sen saavutuksia vastaan. 1900-luvulla fasismi pelasti kapitalismin sekä antoi kansainväliselle työväenliikkelle murskaavan iskun, josta se ei ole vielä tähän päivään mennessäkään selvinnyt. Nykypäivän fasismi on vieläkin suuri uhka työntekijöille, maahanmuuttajille ja kaikkien maiden nuorille, sillä fasistit käyttävät brutaalia väkivaltaa puolustaakseen kapitalistista järjestelmää. Siksi koko työväenliikkeen pitää puolustaa itseänsä yhtenäisesti sekä militantisti fasistisia kauheuksia vastaan.

Internationalisteina me torjumme rasismin ja kaikenlaisen nationalismin. Köyhissä maissa nationalismi yleensä ilmenee massojen reaktiona valtaapitävien sortoa vastaan. Tällainen nationalismi on ymmärrettävää, mutta ei ratkaise globaalin kapitalismin luomia ongelmia. Työläisillä ei ole kotimaata – rasismi ei ole heidän etujensa mukaista, koska se panee heidät muiden maiden ja toisenlaisista lähtökohdista tulevia luokkasisaruksien kanssa vastakkain. Vaikka fasismi omaksuisi antikapitalistisia iskulauseita vasemmistolta, se ei voi tarjota työläisille muuta kuin vielä suurempaa sortoa ja onnettomuutta. Kaikkien maiden työläisten täytyy vastustaa hallitsevan luokan levittämää rasismia sekä nationalistista vihaa kansainvälisen solidaarisuuden ja luokkataistelun rinnalla.

  • Ei kaikille matkustus- ja maahanmuuttorajoituksille! Ei rasistiselle syrjinnälle!
  • Kestävä taisto nationalismia ja rasismia vastaan, erityisesti työväenliikkeen sisällä!
  • Murskataan fasismi! Työläisten, maahanmuuttajien ja nuorien pitää puolustaa itseään!

Työväenneuvostot ja vallankumouksellinen puolue

Kapitalismi ratsastaa kriiseillä. Jokainen poliittinen kriisi tai talouskriisi voi saada aikaan sorrettujen protesteja: mielenosoituksia, blokaadeja, lakkoja, kapinoita. Tällaisilla spontaaneilla liikkeillä ei kuitenkaan ole määrättyä suuntaa: he tietävät mitä vastaan he ovat mutta heillä ei ole strategiaa yhteiskunnan muuttamiseen. Siinä tilanteessa protestiliikkeet päätyvät reformistipuolueiden ja ammattiliittojen valtaamiksi, jotka ovat tosiasiallisia johtajia ja toimivat pitäkseen liikkeet järjestelmän rajoissa. Saadaksemme protestimme liikkeelle, massat pitää saada mukaan poliittiseen taisteluun suoraa demokratiaa kannattavien järjestöjen kautta. Jokaisen protestin aikana syntyy lakkokomiteoiden ja –kokouksien kaltaisia taisteluelimiä. Tällaisia rakenteita pitää kehittää, linkittää toisiinsa ja laajentaa. Ne ovat työläisten ja sorrettujen voiman siemeniä – toisin kuin kapitalistien valta valtion muodossa. Lakkokomiteasta, joka järjestää työnseisauksen, voi tulla tehtaan komitea, joka valvoo johtajan päätöksiä ja tehtaan komiteasta voi tulla työntekijöiden komitea, joka kontrolloi itse tuotantoa.

Myös opiskelijaprotestien aikana syntyy opiskelijakomiteoita, jotka alkavat pyöriä jokapäiväisessä elämässä ja kyseenalaistaa hallitsevia instituutioita. Sellaisia komiteoita voidaan yhdistää kansallisella sekä kansainvälisellä tasolla pyörittämään koko yhteiskuntaa. Kehittyäkseen vallankumoukselliseen suuntaan neuvostot tarvitsevat vallankumouksellisen järjestön, joka taistelee systemaattisesti neuvoston näkökulmien puolesta. Tämä tapahtuu neuvoston legitimaatiolla, ja kaikki toimihenkilöt äänestetään sekä myös voidaan erottaa virastaan äänestämällä milloin tahansa. Toimihenkilöitä ei ainoastaan vuorotella vaan he myös toimivat mahdollisimman läpinäkyvästi. Vallankumouksellisen puolueen tavoitteena on organisoitua työläisten, nuorten ja sorrettujen liikkeen rinnalla ja parissa, keskittyä heidän vahvuuksiinsa, puolustaa liikettä ideologisesti kapitalistien hyökkäyksiä vastaan sekä aktiivisesti kehittää strategiaa proletaarien menestymiselle luokkataistelussa.

Sorrettujen järjestäytyminen tällä tavoin ei sovi yhteen kapitalistisen valtion kanssa, joka käyttää poliisivoimiaan yrittäessään tukahduttaa sellaisen liikkeen. Jokaisen lakon aikana pitää muodostaa puolustusjoukkoja poliisien, pomojen ja lakonrikkojien varalta. Nuorien ja maahanmuuttajien pitää myös puolustautua valtion sorrolta ja fasistiselta terrorilta. Työväenluokan työvoima pitää kapitalismin rattaat pyörimässä – näin ollen sillä on myös valta koko järjestelmän pysäyttämiseen yleislakolla ja poliittisen vallan haltuunottamiseen vallankumouksen avulla. Nuorten protestit sytyttävät yhteiskunnan liekkeihin mutta ilman työläisten kansantaloudellista valtaa se on kuitenkin vähäpätöistä. Siksi me tavoittelemme vallankumouksellisten nuorten ja työväenliikkeen yhtenäisyyttä.

  • Peruskansalaiset äänestävät lakkokomiteat ja taisteluelimet sekä suoraan kontrolloivat niitä!
  • Työntekijöiden ja nuorison itsensä puolustumisen puolesta! Älä luota poliisiin, joka palvelee vain hallitsevan luokan etua!
  • Vallankumouksellisten puolueiden yhdistymiselle ja eri taisteluiden johtamiselle! Kansainväliselle työväen internationaalille!

Ei reformismille

Reformistit ovat hallitsevassa asemassa työväenliikkeissä. Sosiaalidemokraattiset ja ”Kommunistiset” (Stalinistiset) puolueet väittävät puolustavansa työntekijöiden oikeuksia, mutta todellisuudessa he pidättelevät työväenliikettä taistelemasta. Heidän tavoitteenaan on saada läpi lakeja ja muodostaa hallituksia, jotka parantavat äänestäjiensä ja kannattajiensa, eli työväenluokan, tilannetta. Silti, aina kun mahdollista, he menevät mukaan kapitalistiseen hallitukseen ja joutuvat turvaamaan kapitalistien etuja. Heidän yrityksensä tehdä kapitalismi ”inhimillisemmäksi” saavat heidät johtamaan tätä epäinhimillistä järjestelmää!
Reformistijärjestöt menettävät kannatustaan lukemattomissa maissa, mutta he ovat silti miljoonien työläisten johtajia kaikkialla maailmassa. Kapitalismissa elävä työväenluokka usein taipuu reformistien illuusioiden kannalle. Me kritisoimme reformisteja aina kun mahdollista, mutta myös käännymme heidän puoleensa, saadaksemme heidät liittymään työntekijöiden oikeuksia puolustaviin protesteihin. Meidän tavoitteenamme on mobilisoida heidän perustansa mukaan työntekijöitä koskeviin sekä demokraattisia vaatimuksia ajaviin taisteluihin, kehittää näitä taisteluita ja näin todistaa käytännössä kritiikkimme reformistijohtajien yleisistä poliittisista puutteista.

Reformistit voivat pitää radikaaleja kapitalismin vastaisia puheita. He kuitenkin nojaavat kapitalistisiin instituutioihin, kuten parlamenttiin ja poliisiin, toteuttaakseen uudistuksiaan ja jättääkseen työläiset aseettomiksi, kun lopullinen taistelu näitä instituutioita vastaan alkaa. Esimerkiksi vuonna 1973 Chilen presidentti Salvador Allende kieltäytyi jakamasta aseita työväenliikkeelle ja käski heidän luottaa ”demokraattiseen” armeijaan. Samainen armeija kaatoi hänen hallituksensa muutamaa viikkoa myöhemmin ja murhasi kymmeniä tuhansia työläisiä!

Ammattiliitot ovat työntekijöiden keino puolustaa oikeuksiaan. Ne ovat kuitenkin melko harvoin demokraattisia: työntekijöiden maksut käytetään byrokraattien palkkoihin, samaisten byrokraattien, jotka tienaavat monta kertaa enemmän kuin normaalit työntekijät, joita heidän on tarkoitus edustaa. He elävät välikäsinä työntekijöiden ja kapitalistien välillä, joten heitä ei kiinnosta kapitalistisen järjestelmän eliminointi. Vallankumouksellisten pitää olla mukana ammattiliitoissa osallistuakseen työläisten taisteluihin ja taistellakseen demokratian ja kantajärjestönsä puolesta, yhtenäisesti kamppaillakseen byrokraattista johtajistoa vastaan.

  • Koko työväenliikkeen, mukaanlukien reformistijärjestöjen, puolustuksen puolesta, fasisteja ja valtiota vastaan!
  • Itsenäisten vallankumouksellisten puolueiden puolesta! Ammattiliittoissa toimivien vallankumouksellisten elimien puolesta!

Ei stalinismia

Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen järjestivät neuvostot, jotka työläiset, sotilaat ja talonpojat itse äänestivät valtaan. Kyseinen vallankumous loi demokraattisimman järjestelmän, jota oli koskaan nähty. Rahvas ohjasi valtiota omin käsin. Venäjän köyhyys, yhteiskunnallinen tuho ja vallankumouksen epäonnistuminen muissa maissa kaatoivat kuitenkin neuvostot. Puolue ja valtion valtakoneisto, Josif Stalin edustajanaan, kaappasivat vallan. Stalinistisen valtion rakenne – joka oli samankaltainen kuin kapitalististen valtioiden – ei kadonnutkaan niin kuin työväen valtiossa tapahtuu siirtymävaiheessa luokattomaan yhteiskuntaan. Stalinistit luopuivat maailmanlaajuisesta vallankumouksesta ja sen sijaan julistivat ”sosialismia yhden maan sisällä”. He väkivaltaisesti vaiensivat työväen demokratian ja murhasivat satojatuhansia ihmisiä, mukaan lukien lukemattomia kommunisteja. Tällä tavalla byrokraattiset valtiot estivät siirtymän luokattomaan yhteiskuntaan.

Stalinistiset valtiot eivät olleet eivätkä ole sosialistisia – ne eivät ole myöskään kapitalistisia. Niiden talouden pohjalla on suunnitelmatalous eikä kapitalistiset markkinat. Näitä suunnitelmia hoitaa virkakoneisto, joka nauttii suurista etuoikeuksista verrattuna suureen osaan työläisistä. Byrokraattisesti suunnitellulla taloudella ovat etunsa kapitalismiin verrattuna, mutta koska massat ei olleet kontrolloimassa suunnitelmia, stalinististen valtioiden talouksilla on taipumus polkea paikallaan. Pitkällä aikavälillä virkakoneisto yrittää laajentaa etuoikeuksiaan ja ottaa kapitalismin uudelleen käyttöön. Monet stalinistiset valtiot – Venäjä ja Itäblokki – hajosivat ja monista entisistä virkamiehistä tuli kapitalisteja. Muissa entisissä stalinistisissa valtioissa, kuten Kiinassa ja Vietnamissa, ”kommunistiset” puolueet ovat itse ottaneet taas käyttöön kapitalistisen tuotantotavan tai ovat käynnistäneet siihen tähtäävän prosessin.

Stalinistinen virkakoneisto puolustaa etuoikeuksiaan, sortaa työväenluokkaa, tuhoaa työläisten demokratiaa ja tällä tavoin pysäyttää sosialismin kehityksen. Stalinistisia valtioita pitää puolustaa imperialistisia hyökkäyksiä ja aggressiota vastaan, koska niiden tavoitteena on tuhota suunnitelmatalous kokonaan – myös stalinistinen valtakoneisto toimii heikentääkseen suunnitelmataloutta, mutta hitaammin ja epäjohdonmukaisemmin. Vain työläisneuvostoille pohjautuva kansainvälinen vallankumous voi luoda oikeanlaisen sosialismin.

  • Byrokratiaa vastaan! Alas etuoikeudet! Työläisten kontrolloiman suunnitelmatalouden puolesta!
  • Sananvapaus työväenliikkeelle! Ei yhden puolueen järjestelmälle! Kaikki valta työväenneuvostolle!
  • Ei kapitalismin uudelleenkäyttöönotolle Kuuban ja Pohjois-Korean kaltaisissa maissa! Byrokratian vastaisen poliittisen vallankumouksen puolesta!

Ei anarkismille

Parin viime vuosikymmenen aikana anarkismi on saanut paljon kannatusta nuorten parissa – kuuluisa ”A” on spreijattu maailman joka kolkkaan. Se on sosiaalidemokraattien ja stalinistien petollisuuden syytä: he ovat mustamaalanneet sosialismin, kommunismin ja puolueet yleensä lukemattomien nuorten silmissä. Meillä on monia samoja tavoitteita kuin anarkisteilla: me toimimme yhteiskunnan puolesta, jossa kaikilla olisi vapaus; ilman yhteiskuntaluokkia, sortoa, syrjintää tai valtiota. Meillä on kuitenkin suuria erimielisyyksiä siitä, kuinka sellainen yhteiskunta rakennettaisiin.

On olemassa erilaisia anarkismin muotoja – elämäntyyliorientoituneista ”individualistianarkisteista” työväenluokkapainotteisesta ”anarko-syndikalisteista” ehdottomiin järjestäytyneisiin ”periaateohjelma-anarkisteihin”. He kuitenkin yleisesti ovat samaa mieltä siitä, että ratkaisu kapitalismin kaatamiseen on saavuttaa maksimivapaus ”tässä ja nyt”, eli kapitalistisen järjestelmän puitteissa. He torjuvat kaikenlaisen ”auktoriteetin” ja ”hiearkian”, mikä usein tekee meilkein mahdottomaksi organisoida tehokkaita toimintaelimiä taisteluitamme varten. Me torjumme ”valta-aseman” riippumatta siitä, kuinka valta-asema on saavutettu.

Anarkistit ovat pääasiallisesti kaikenlaisia valtioita vastaan – me sitä vastoin uskomme, että vallankumoukseen osallistuvien työläisten pitää suojautua vanhan järjestyksen kannattajilta, jotka tekevät mitä vain pysäyttääkseen yhteiskunnallisen muutoksen. Sen takia työläisten pitäisi järjestäytyä ja aseistautua estääkseen kapitalismin elpymisen. Se tulisi jatkuvasti vähenemään yhteiskunnallisten luokkien kadotessa.

Monet anarkistit kieltäytyvät toimimasta kansanliikkeissä, joissa ei ole vallankumouksellista johtajistoa, kuten ammattiliitoissa tai anti-imperialistisissa liikkeissä. Tällainen pidättäytyminen vain vahvistaa reformisti- ja nationalistijohtajia sekä eristää vallankumouksellisia muusta yhteisöstä. Monet anarkistit ovat pienten (ja elitististen) ryhmien varassa, joilla on tihutöiden kaltaista toimintaa, joiden on tarkoitus saada kansa mukaan poliittiseen taistoon. Luonnollisesti me puolustamme ehdottomasti valtion sortoa vastustavaa toimintaa mutta me uskomme, että vain massat tavoittava organisaatio ja sorrettujen liikkelle saaminen voi johtaa vallankumoukseen.

  • Nuorten liikkeissä vakavaa ja rakentavaa keskustelua vallankumouksellisesta perspektiivistä!
  • Vapaus kaikille poliittisille vangeille, vaikka emme olisikaan samaa mieltä heidän mielipiteidensä tai taktiikkojensa kanssa!
  • Työväenliikkeen vallattujen talojen ja kulttuurikeskusten puolustuksen puolesta! Työväenliikkeen kuuluisi järjestää sellaisia keskuksia nuorille!

Nuorten vallankumouksellinen liike

Kapitalismia kuvataan yleensä ”historian loppuna”. Tämän järjestelmän tuhotessa ympäristöä ja ajaessa ihmiskunnan loputtomiin sotiin, käy selväksi, että kapitalismi voi oikeasti lopettaa historiamme. Kapitalismin ei tarvitse olla loppumme – itse asiassa se on ollut olemassa vain muutaman sataa vuotta, ja se on vain yksi vaihe ihmiskunnan kehityksessä. Kapitalismi ei kuitenkaan tuhoa itse itseään. Yhteiskuntamuutos saadaan aikaan vain massojen ottaessa tulevaisuus omiin käsiinsä.

Nuoret ovat aina olleet eturintamassa taisteluissa paremman maailman puolesta. Me haluamme kokeilla uusia asioita, jotka auttavat meitä olemaan avoimempia radikaaleille ideoille. Meidän ei tarvitse kantaa menneisyyden tappioita harteillamme. Nuorten kapinat voivat johtaa vallankumouksellisiin kriiseihin, kuten Ranskassa toukokuussa 1968, jolloin opiskelijoiden protestit johtivat yleislakkoon. Me tarvitsemme oman järjestömme, koska me tiedämme parhaiten, kuinka ottaa vallankumouksellinen näkökanta nykypäivän nuoriin. Nuorten vallankumouksellisten liikkeiden pitää olla täysin itsenäisiä, jotta nuoret aktivistit voivat ottaa vastuuta ja oppia omasta menestyksestään ja virheistään. Jokaisen vakavasti otettavan vallankumouksellisen järjestön pitää olla täysin demokraattinen; pohjautua demokraattiseen keskusteluun ja yhtenäisyyteen toiminnassaan. Jäsenten pitää itse tehdä kaikki päätökset sekä äänestää johtajansa (jotka voidaan myös äänestää pois virastaan milloin tahansa), ilman virkamiehiä tai reformisteja.

Me myönnämme, että vain työväenluokalla on valta ja voima tuoda järjestelmä alas. Siksi me toimimme luodaksemme työväen puolueita, jotka ovat sitoutuneita internationalistiseen ja sosialistiseen puolueohjelmaan. Puolueet, jotka nykypäivänä kutsuvat itseään kommunistisiksi, edustavat vasemmistoreformistille pohjautuvaa byrokraattista valtaa. Me tarvitsemme vallankumouksellisen Internationaalin, joka yhdistää työväentaistelut ympäri maailmaa, ja kansainvälisen työväenliikkeen kokemuksiin pohjautuen johtaa valtataistelua. Vallankumouksellinen kommunistipuolue ja internationaali ovat tehokkaimpia välineitä työväenluokan itse johtamaan vapautukseen tähtäävässä taistelussa.

Voi mennä vuosia ennen kuin tulemme näkemään vallankumouksellisia mullistuksia maailmalaajuisessa mittakaavassa. Myös rauhallisina aikoina on tärkeää kehittää ja kouluttaa itseämme sekä luoda pohjaa vallankumouksellisille järjestöille. Meillä – vallankumouksellisilla nuorilla ja työläisillä ympäri maailmaa – on voima maailman muuttamiseen. Taistelu sen puolesta on ollut käynnissä niin kauan kuin kapitalismikin on ollut olemassa. Vaikka emme voittaisikaan huomenna, kapitalismin voittaminen on mahdollista ja välttämätöntä!

  • Itsenäisen, vallankumouksellisen nuorten liikkeen puolesta! Vallankumouksellisen nuorten internationaalin, joka yhdistää taistelut ympäri maailmaa, puolesta!
  • Uuden vallankumouksellisen työväeninternationaalin, sosialistisen vallankumouksen maailmanlaajuisen puolueen, puolesta!
  • One solution: revolution!